”Painonhallinnassa eletään nyt käänteentekeviä aikoja. Ensimmäistä kertaa lihavuuteen on tullut tarjolle lääkkeitä, jotka pudottavat painoa tuntuvasti. Tehokkaita lääkkeitä on kaivattu. Laihduttaminen liikunnalla ja ruokavalion muutoksilla on työlästä, sanoin painon pitäminen alhaalla. Tähänastiset lääkehoidot ovat olleet teholtaan vaatimattomia.”
Lainaus taannoisesta Hesarista alleviivaa sitä, miten länsimainen suhtautuminen ylipaino-ongelmaan on saanut huolestuttavia sävyjä. Pari päivää aikaisemmin Keskisuomalaisen artikkelissa taivasteltiin erinomaisia laihdutustuloksia tuottaneen Ozempic-lääkkeen saatavuusongelmia. Tuo alun perin diabeteksen hoitoon tarkoitettu lääke kun on viety käsistä nimenomaan laihduttamistarkoituksessa ja nyt sitä ei riitä edes diabeetikoille, joiden hoitoon se ensisijaisesti on suunnattu.
Yhteiskunnallinen keskustelu ja suhtautuminen kiistattomaan ylipainopandemiaan on ajautunut mielestäni täysin käsittämättömille jengoille. Perinteiset painonhallintamenetelmät ovat yhtäkkiä muuttuneet liian ”työläiksi” ja ratkaisun avaimet linkitetään laihdutuslääkkeiden saatavuuteen. Ylipaino ilmiönä on länsimaissa elintaso- ja elintapasairaus, eikä seurausta lääkityksen puutteesta.
Länsimaiden hallitsemattoman suoraviivainen lihomisvauhti on alkanut 1970-luvulta. Suomalaisista 25% on tällä hetkellä lihavia ja 2035 vuoteen mennessä heitä ennustetaan olevan jo lähes puolet väestöstämme. Siis heitä, joiden painoindeksi on yli 30. Lievemmin ylipainoisia on toki huomattavasti enemmän. Suomalaisten sijoitus ylipainotilastossa on tästä huolimatta laskenut, koska muissa länsimaissa tilanne heikkenee vielä nopeammin. Se lähinnä korostaa ongelman kansainvälistä luonnetta.
Ylipainon yksin lasketaan aiheuttavan noin miljardin euron vuotuisen kustannuksen yhteiskunnallemme. Se on yksiselitteinen riskitekijä esimerkiksi diabetekselle, sydän- ja verisuonisairauksille, tuki- ja liikuntaelinsairauksille, syöville, rasvamaksalle, lapsettomuudelle, kirurgisille komplikaatioille ja lukuisille muille terveysongelmille.
Lasten ja nuorten liikkuminen vähenee ja varusmiehillä on dokumentoitu vakuuttavasti sekä fyysisen suorituskyvyn romahtaminen että samanaikainen n.10 %:n keskipainon nousu. Liikkumattomuuden ja ylipainon vuotuiset kustannukset lasketaan miljardeissa euroissa. Silti meillä keskustellaan siitä, voiko lääkäri ottaa ylipainon potilaan kanssa puheeksi loukkaamatta yksilön turvallista tilaa. Elintavoista kyllä voi keskustella, mutta ylipainon yhdistäminen niihin on jollakin lailla herkkä aihe.
Juuri kun ehkäisevien toimien merkityksestä terveydenhuollon vaikuttavuudessa on päästy yhteisymmärrykseen, lihavuusongelmaan huudetaan avuksi tehokkaita lääkeaineita ja kirurgiaa. Apteekit imetään tyhjäksi tehokkaasta diabeteslääkkeestä vain koska perinteiset painonhallintakeinot ovat ”työläitä”. On siis suosiolla lähdetty hoitamaan seurauksia syiden sijaan. Silloin on jo liian myöhäistä ja vahinko päässyt tapahtumaan. Ehkäisy on parasta ja edullisinta lihavuuden hoitoa. Se rakentuu kokonaisuudesta, joka täytyy rakentaa lapsesta saakka. Luonnollisesti tehokkaita hoitokeinojakin tarvitaan ääritilanteisiin. Puolelle väestöstä meillä ei kuitenkaan ole varaa lääkkeitä syöttää tai leikkauksia tehdä.
Perheiden tulee ottaa vastuuta lasten liikkumisesta sekä siitä, että päivä sisältää säännöllisen ruokailurytmin, monipuolisen ruokavalion ja muutakin kuin ruutuaikaa. Koulupäivään pitää saada integroitua liikuntaa huomattavasti nykyistä enemmän matalalla kynnyksellä ja laajalla tarjonnalla. Terveyskasvatuksen tulee alkaa jo esiopetusvaiheessa. Koulumatkoja kannattaa kävellä tai pyöräillä ja lapsiin sekä nuoriin tulee saada istutettua terveellisten elämäntapojen askelmerkit pysyvästi.
Lääkäreiden velvollisuus on ottaa ylipaino ja elintavat puheeksi potilaiden kanssa. Kunnioittavaan ja syyllistämättömään sävyyn luonnollisesti. Se on kansanterveystyötä parhaimmillaan ja siitä heille maksetaan. Perinteisten konstien merkitys tulee muistaa ensisijaisesti ja jättää sinänsä tehokkaat lääke- sekä kirurgiset hoidot niitä kaikkein kipeimmin tarvitseville.
Ylipaino on kansansairaus aiheuttaen mittavia taloudellisia kustannuksia puhumattakaan terveydellisiin ongelmiin liittyvistä inhimillisistä katastrofeista. Jos vain istumme sohvan nurkassa päivittelemässä diabeteslääkkeen saatavuutta tai toivomassa lisää ihmepillereitä markkinoille, on peli pelattu jo ennen kuin se edes pääsee alkamaan. ”Ylös, ulos ja lenkille”, presidenttiämme lainaten.