Eduskuntavaalikampanja on ollut jälleen positiivinen, työteliäs ja antoisa kokemus. Neljän vuoden takaiseen verrattuna luonne on omalta osaltani hieman erilainen osittain siitäkin johtuen, että olen toista kertaa mukana. Sekä ihmiset että tavat alkavat käydä tutuksi ja olo on entistä kotoisampi. Päivittäin saan käydä lukuisia mielenkiintoisia keskusteluita teltoilla, toreilla, kahviloissa, kadulla ja sähköpostilla. Hetki hetkeltä olen vakuuttuneempi siitä, että itselleni asettama poliittinen päämäärä on juuri sitä, minkä eteen olen valmis tekemään kaikkeni. Viimeisten viikkojen aikana käymäni keskustelut myös pääosin tukevat tätä ajatustani.
Harmillinen yhtäläisyys edelliseen kampanjaani on kuitenkin aika ajoin, mutta edelleen turhan usein toistuva ehdokkuuttani kyseenalaistava ajatus. Sen mukaan en kirurgina voisi olla ehdolla tai se olisi jollakin lailla paheksuttavaa, koska lääkäreitä tarvitaan sairaalalla. Tietynlainen ”suutari pysyköön lestissään”-ajatus tuntuu sitkeästi seuraavan juuri kirurgiehdokasta viikosta toiseen.
Ammattilaisena olen jopa varauksellisen tyytyväinen keskustelusta. Olen onnistunut ammattiurallani sen verran, ettei työntövoima ole päässyt voitolle ja panostani arvostetaan. Poliitikkona ajatus on kuitenkin turhauttava ja hieman epälooginen. En oikein ymmärrä, miten voisimme alkaa rajata tietyiltä ryhmiltä oikeutta hakeutua luottamustoimiin. Myös hoitajista, opettajista ja monista muista ammattilaisista on pulaa. Heillä tulee kuitenkin olla oikeus hakeutua päätöksentekijöiksi vailla pelkoa syyllistämisestä. Emme voi täyttää eduskuntaa ainoastaan politiikalle aikuiselämänsä pyhittäneillä ammattivaikuttajilla. Heitä toki tarvitaan, mutta yhtä lailla tarvitaan pitkän työuran tehneitä eri sektoreiden ammattilaisia antamassa oman kokemuksensa demokraattiseen päätöksentekoprosessiin.
Omalla kohdallani katson omaavani juuri sen profiilin, mitä nyt kaivataan valtakunnanpolitiikkaan. Omaan noin kahdenkymmenen vuoden vahvan taustan terveydenhuollon käytännön maailmasta. Lisäksi poliittistakin taivalta on takana toistakymmentä vuotta. Voin hyödyntää laajaa kokemustani, kun tulevien vuosien suuria sote-linjoja muodostetaan. Hyvinvointialueet ovat hallinnolliselta rakenteeltaan valmiita, mutta sisällöt ovat raakoja ja rahoituspohja edelleen huteralla perustalla. Keskustelu soten ja etenkin terveydenhuollon ympärillä tulee jatkumaan vilkkaana seuraavina vuosina. Tuohon keskusteluun minulla on paljon annettavaa nimenomaan valtakunnan tasolla.
Keski-Suomalainen erikoissairaanhoito on poikkeuksellisen asiantuntevaa ja edistynyttä laajalla rintamalla erikoisaloista riippumatta. Tuo edistyneisyys ja tulevien vuosien kehitys ei ole minun henkilöstäni tai ammattitaidostani riippuvaa. Parin vuoden takainen keskittämiskeskustelu osoittaa, että uhkat tulevat aivan toisesta suunnasta. Näitä uhkia pystyn ehkäisemään ja kansallista keskustelua ohjaamaan nykyistä vaikuttavammin juuri valtakunnallisen päätöksenteon kautta. Voitte siis huoleti äänestää kokeneen terveydenhuollon ammattilaisen eduskuntaan. Teen kaikkeni, että oma kokemuspohjani tulee hyödynnettyä täysimääräisesti tulevien vuosien terveydenhuollon kysymyksiä ratkottaessa. Kauttani myös Keski-Suomalainen terveydenhuollon näkemys saa nykyistä enemmän tilaa kansallisessa keskustelussa.