Kulunut viikko eduskunnassa osoitti havainnollisesti sen ideologisen kuilun, mikä porvarihallituksen ja vasemmisto-opposition välillä on. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen kirvoitti keskustelut, jotka jatkuivat kolme perättäistä iltaa täysistuntosalissa. Esitys on linjassaan työllisyyden lisäämiseen ja julkisen talouden tasapainottamiseen tähtäävän hallitusohjelman kanssa. Kokonaisuudessaan esitykselle arvioidaan noin 276 miljoonan euron menosopeutus sekä kannustinloukkujen purkamiseen liittyvä yli 18000 henkilön työllisyysvaikutus. Yhteensä esityksen arvioidaan sopeuttavan julkista taloutta yli 700 miljoonalla eurolla.
Tämä esitys kohtasi vasemmisto-oppositiosta (vasemmisto, SDP ja Vihreät) hyvin vahvaa vastustusta, kuten kaikki aiemmatkin tämän hallituksen esitykset. Alusta saakka on ollut selvää, että porvarihallituksen ja vasemmisto-opposition välissä on valtava ideologinen ero. Tämä tulee hyvin esille tavassa, millä suhtaudumme tämänhetkiseen valtiontalouden tilanteeseemme.
Suomen julkinen velkaantuminen on karannut kauas pohjoismaiselta tasolta ja velkasuhteemme on kirkkaasti yli 70% edelleen noususuuntaisena. Muilla Pohjoismailla lukema on kolmenkymmenen kieppeillä ja laskussa. Tätä vasten tuntuu hieman erikoiselta, että oppositio kauhistelee Suomen työttömyysturvan asettuvan Pohjolan alhaisimmalle tasolle. Mielestäni se on välttämätöntä tilanteessa, jossa julkinen taloutemme on selvästi alueen heikoimmassa jamassa. Se johtaa välttämättä nyt toteutettavan hallitusohjelman mukaisiin sopeuttaviin sekä työllisyyttä tukeviin toimenpiteisiin. Olisi pitänyt johtaa jo vuosia sitten.
On siis päivänselvää, että taloutemme ei pysty jatkossa ylläpitämään totuttuja hyvinvointipalveluita jos tuntuvia rakenteellisia muutoksia ei tehdä. Työllisyysaste on saatava nousuun samoin kuin työn tuottavuus. Samalla toki tulee tehdä menoleikkauksia. Näin varmistamme julkisen taloutemme kantokyvyn tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Työllistämisen tulee olla houkuttelevaa ja työnteon kannattavaa kaikissa tilanteissa. Tähän liittyy läheisesti kannustinloukkujen purkaminen.
Vasemmisto taas vannoo veronkorotusten ja sosiaaliturvan varaan. Salikeskustelun aikana kuultiin jopa toteamus, että sosiaaliturvan tärkein tehtävä on nostaa ihmisiä köyhyydestä. Ajatuksessa kiteytyy merkittävin ero, mikä täällä hetkellä salin oikean ja vasemman laidan välillä vallitsee. Hallituksen yksiselitteinen näkemys on, että köyhyydestä noustaan työllistävällä yrittäjyydellä työn teolla sekä vetävällä viennillä. Näiden edellytyksiä tulee parantaa. Näin pystymme tarjoamaan sosiaaliturvaa heille, jotka toimenpiteistä huolimatta jäävät turvaverkon tarpeeseen. Kakku on pakko leipoa ennen kuin sitä voidaan tarjota syötäväksi.