”Yli­opis­tot varmasti tar­vit­se­vat ra­hoi­tuk­sen­sa, mutta keinot on kek­sit­tä­vä jostain toisesta laarista. Keski-Suomessa löydämme kyllä täy­si­mää­räi­ses­ti käyt­tö­koh­teet meille pe­rus­tel­lus­ti al­lo­koi­duil­le re­surs­seil­le.”

Hallituksen uusi esitys sote-rahoituksesta lähti jälleen eduskunnan päätettäväksi. Sinänsä lopullinen ehdotus ei tuo järisyttäviä muutoksia aiempaan hahmotelmaan. Suurin huoli Keski-Suomessa ja muillakin ei-yliopistollisilla hyvinvointialueilla kohdistuukin syyskaudelle siirrettyyn päätökseen. Harkinnassa oli myös ehdotus yliopistollisten alueiden rahoitusosuuden tarkistamisesta. Tuo päätös jätettiin kuitenkin lausuntokierroksen jälkeen jatkovalmisteluun. Ehdotuksen mukaan yliopistollisten hyvinvointialueiden rahoitusta lisättäisiin 350 miljoonaa euroa muiden hyvinvointialueiden kustannuksella. Keski-Suomen kohdalla tämä merkitsisi noin 14,5 miljoonan euron pienennystä vuotuiseen budjettiin. Yliopistoilla on menossa lobbauskierros, jonka tavoitteena on nostaa tuo rahoitus jopa 600 miljoonaan. Tuolloin Keski-Suomen vuotuinen kassa kutistuisi 25 miljoonaa euroa. Tähän kokonaisuuteen siis palattaneen syksyllä ja Keski-Suomessa kannattaa olla asian suhteen hereillä.

En sinänsä näe ongelmaa yliopistojen lisämäärärahassa, jos se todellakin perustuu tarpeeseen. Yliopistoilla on tehtäväkentässään runsaasti tutkimus- ja koulutusvastuuta, joka luonnollisesti tulee huomioida myös rahoitusosuudessa. Ongelmaksi muodostuu tapa, jolla rahoitusta kerätään eli muiden hyvinvointialueiden budjetista. Suunniteltu rahoitus myös ei-yliopistollisissa piireissä perustuu arvioituun tarpeeseen, eikä se suinkaan ole hatusta vedetty summa, johon on lisätty jonkinlaista pahanpäivän varaa. Jokainen euro tulee tarpeeseen. Jos yliopistoiden tarve on laskettu pieleen, on korjausliikkeet tehtävä valtion lisämäärärahan kautta, ei muiden hyvinvointialueiden selkänahasta tilanteessa, jossa liikkumavaraa ei juurikaan ole.

Alkuvaiheen toimintaamme tulee rasittamaan koronavelka, työtaisteluiden jälkipyykki, palkkaharmonisaatio, rekrytointiongelmat ja kaiken kaikkiaan hankaloitunut jonotilanne etenkin kirurgian puolella. Kun keskustelussa esillä olleita summia yrittää laittaa perspektiiviin, voi vaikkapa miettiä, minkä verran työvoimaa rahamäärällä saisi palkattua. Tai jos tuo summa vähennettäisiin väistämättä tarvittavista palveluseteleillä tuotettavista palveluista. Miljardin euron summassa toki prosentuaalinen osuus ei ole järin suuri, mutta tuolle miljardille on kyllä käyttökohteensa laskettu.

Suunniteltuna läpi mennessään tarkistettu rahoitus siirtäisi toiminnan painopistettä väistämättä yliopistopiirien suuntaan ja niiden painoarvo kasvaisi entisestään kes­kus­sai­raa­la­ve­tois­ten alueiden kustannuksella. Samaa yritettiin pari vuotta takaperin raskaan kirurgian kes­kit­tä­mis­a­se­tuk­sen kautta huonolla menestyksellä ja nyt sitä yritetään jälleen uudella tavalla. Yliopistot varmasti tarvitsevat rahoituksensa, mutta keinot on keksittävä jostain toisesta laarista. Keski-Suomessa löydämme kyllä täysimääräisesti käyttökohteet meille perustellusti allokoiduille resursseille.