”Potilaat, omaiset ja kiel­tä­mät­tä myös ter­vey­den­huol­lon hen­ki­lö­kun­ta tuntuu ajoittain unohtavan eliniän ra­jal­li­suu­den ja myös sen, kuinka mer­kit­tä­vä osa ih­mi­se­lä­mää on sen arvokas ja in­hi­mil­li­nen lop­pu­vai­he”

Menneellä viikolla julkaistiin Kuningatar Elisabethin kuolinsyy. Hän kuoli tavalla, joka olisi periaatteessa hyvä päätös mille tahansa onnistuneelle elinkaarelle. Kuningatar kuoli vanhuuteen. Suomalainen lainsäädäntö ei moista kuolinsyytä tunne. Meillä kuoleman taustalla on oltava tauti, joka määritellään kuolintodistuksessa. Vanhuuteen ei voi kuolla, koska vanhuus ei ole sairaus. Tämä ohjaa vääjäämättä ajattelua siihen suuntaan, että menehtymisen taustalla on aina jokin häiriötila eli tauti. Tauti, joka pitäisi pystyä hoitamaan tavalla tai toisella. Ajatusketju ohjaa omalta osaltaan yhteiskunnallista ilmapiiriä medikalisaation suuntaan.

Sinänsä asia ei ole iso ja toki diagnoosi yleensä pystytään totuudenmukaisesti määrittämään. Kuitenkin toivoisin mahdollisuuden sille, että ihminen voi yksinkertaisesti kuolla vanhuuteen ilman lainsäädännöllisiä esteitä. Se olisi luonnollista, eikä elämän loppuvaihetta tule väkipakolla medikalisoida. Potilaat, omaiset ja kieltämättä myös terveydenhuollon henkilökunta tuntuu ajoittain unohtavan eliniän rajallisuuden ja myös sen, kuinka merkittävä osa ihmiselämää on sen arvokas ja inhimillinen loppuvaihe. Lainsäädännön tasolla tulisi hyväksyä, että pitkä elämä voi loppua luonnollisesti ja arvokkaasti ilman yksilöityä sairautta. Se antaisi oman pienen yhteiskunnallisen sysäyksensä siihen suuntaan, että loppuvuosina inhimillinen ja arvokas ote ikääntymiseen voisi olla huomattavasti edistyksellistä lääketiedettä merkitsevämpää.

Ymmärrän, että lainsäädäntö ohjaa nykyistä käytäntöä ja kuolinsyyn selvittelyllä on myös taustalla ajatus rikosten, hoitovirheiden ja kaltoinkohtelun välttämiseksi. En kuitenkaan usko tämän tavoitteen vaarantuvan, jos yhdeksi hyväksyttäväksi tavaksi elämän loppumiselle määritettäisiin vanhuus. Määrittely tietenkin tapahtuisi aivan vastaavalla prosessilla ja ammattilaisen toimesta kuten nykyisinkin.

Lääketiede kehittyy kaiken aikaa ja hoidot modernisoituvat. Vakaviakin tauteja parannetaan ja useita sairauksia pystytään ehkäisemään. Millään keinolla ei kuitenkaan voida ehkäistä elämän loppuvaihetta, sillä se tulee meillä kaikilla vastaan. Vanhuus ei ole sairaus, mutta kuolema on väistämätön, todetaan myös Duodecim-lehden ”vanhuuskuolema”-kon­sen­sus­lausel­mas­sa vuonna 2014. Loputon taloudellinen tai tieteellinen panostus vääjäämättömän edessä ei ole taloudellisesti kestävää eikä inhimillisestikään perusteltua. Arvokas vanhuus voidaan tarjota ihmisille monella tapaa. Se vaatii yhteisöllisyyttä, hoivaa, kunnioitusta, inhimillistä kohtelua ja realistista suhtautumista ihmiselämän rajallisuuteen. Se voidaan tarjota myös antamalla mahdollisuus kuolla vanhuuteen. Kuolla kuin kuningatar.