Tunteella veroista?

Yhteiskunnallinen ja etenkin poliittinen keskustelu on muovautunut nykymaailmassa varsin mustavalkoiseksi. Omien kantojen perustelun sijaan keskitytään vastapuolen kritisointiin ja viestit tiivistetään ytimekkäästi populistisiksi puolitotuuksiksi. Tahallinen väärinymmärtäminen on yleinen sytyke etenkin Twitter-formaatissa käytäville poliittisille väittelyille. Poliitikkojen helmasyntinä pidettyyn retoriikkaan sortui nyt myös hieman yllättäen Helsingin Sanomat (26.10.) pää­kir­joi­tusau­kea­mal­laan.

Tiedetoimittaja Mikko Puttonen pohti veronmaksajien eroja omassa merkinnässään. Ottamatta kantaa kirjoituksessa esitettyihin lukuihin hämmästelen tapaa, jolla Puttonen paalutti suurituloisten ajatuksen asemastaan veronmaksajien hierarkiassa: ”He voivat sanoa suurieleisesti: Annas kun minä tarjoan opettajan lastemme kouluun, tarjoa sinä värikynät.” Hän myös muistutti itse kuuluvansa ”meihin pienempituloisiin”.

Ammattini ansiosta olen siitä kiitollisessa asemassa, että kuulun mainittuun suurituloisten ryhmään. Luonnollisesti myös tunnen suhteellisen paljon vastaavan tulotason omaavia veronmaksajia. Mitään noin typerää en ole kuitenkaan koskaan sanonut tai keneltäkään kuullut. Jyrkkää veroprogressiota toki moititaan ja välillä harmitellaan ylimpien tulovero- ja pää­oma­ve­ro­pro­sent­tien epäsuhtaa. Pääosin taustat ymmärretään ja kritiikki kohdistuu itse asiaan eikä henkilöihin, toisin kuin toimittajalla. Toivoisin myös am­mat­ti­jour­na­lis­til­ta löytyvän muitakin keinoja keskustelun avaukseen kuin tarkoituksellinen kärjistäminen  ja vastakkainasettelu.

Yhteiskunnallinen keskustelu herättää helposti tunteita. Toimittaja kehottaa välttämään tunnepitoista verodebattia samalla kuitenkin sortuen siihen itse varsin kärjistävällä tavalla omassa puheenvuorossaan. Populistista provokaatiota kuulee nykyään niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin. Kuinka siitä voisikaan päästä eroon jos edes HS ei viitsi yrittää?

Ville Väyrynen

Kirurgi, Keski-Suomen Keskussairaala

Kunnanvaltuutettu

Varakansanedustaja (Kok.)

Muurame tekstiä