Background
31.10.2021

Eri­kois­sai­raan­hoi­toa ei voi unohtaa

"Ka­te­go­ri­sen vas­tak­kai­na­set­te­lun sijaan toivoisin tulevalta alue­hal­lin­nol­ta kan­nus­tus­ta laajaan yh­teis­työ­hön ja rat­kai­su­jen et­si­mi­seen ilman lo­ke­roin­tia, koko­nai­sia hoi­to­ket­ju­ja tar­kas­tel­len."


Osallistuin menneellä viikolla Jyväskylässä Sote-ministerityöryhmän aluekierros-tilaisuuteen. Tuolla ministerit Krista Kiuru ja Sirpa Paatero valottivat kumpikin vuorollaan tulevien hyvinvointialueiden perusajatusta ja uuden lainsäädännön tavoitteita. Puheissa toistui useampaan kertaan pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ja eri­kois­sai­raan­hoi­don raja-aidan purkaminen. ”Potilas ei välttämättä edes tiedä, onko hän pe­rus­ter­vey­den­huol­lon vai eri­kois­sai­raan­hoi­don puolella hoidettavana. ”, ministeri Kiuru totesi.


Näen tämän varsin lupaavana ajatuksena. Yksi suurimpia mahdollisuuksia uudessa lainsäädännössä entistä suurempien alueiden lisäksi on juuri tuo yhden organisaation tavoite. Päällekkäisiä toimintoja voidaan purkaa ja hoitopolut rakentaa aidosti kotoa kotiin ilman hallinnollisia raja-aitoja. Osaoptimointi pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ja eri­kois­sai­raan­hoi­don välillä voidaan oikein toimimalla jättää historiaan esimerkiksi maakunnallista vuo­deo­sas­to­ka­pa­si­teet­tia hyödyntämällä ja tähystystoimintoja sekä tiettyjä muita palveluja keskittämällä. Aidolla yhteistyöllä kaikkien toimijoiden välillä voidaan saavuttaa todellista hyötyä myös taloudellisessa mielessä. Toiminnan sisältö tulee jatkossa olemaan ratkaisevassa asemassa hallintorakenteiden sijaan. Tämä riippumatta siitä, toimitaanko kotihoidon, pe­rus­ter­vey­den­huol­lon vai eri­kois­sai­raan­hoi­don piirissä.


Hieman hämmentyneenä kuuntelinkin molempien ministerien julistusta pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ja eri­kois­sai­raan­hoi­don voimasuhteista. Raja-aitojen purkua toki hehkutettiin, mutta seuraavassa lauseessa todettiin, että erikoissairaanhoito ei tällä kierroksella tule saamaan mitään. ”Sen vuoro oli jo ja nyt on aika panostaa pe­rus­ter­vey­den­huol­toon.” Luotiin jopa hieman vastakkainasettelun kuvaa.


Päättelyketjun logiikka oli suhteellisen yksinkertaistettu. Kun hankitaan lisää lääkäreitä ja hoitajia pe­rus­ter­vey­den­huol­toon, eri­kois­sai­raan­hoi­don tarve pienenee ennaltaehkäisyn kautta. Potentiaali on kyllä osin olemassa, mutta sisältö tulee edelleen ratkaisemaan. Lääkärit ja hoitohenkilökunta tulee vielä houkutella pe­rus­ter­vey­den­huol­lon pariin ja siinäkin tehtävässä sisältö on keskeisessä roolissa. Jos saamme muokattua työnkuvan pe­rus­ter­vey­den­huol­los­sa mielekkääksi ja ennaltaehkäisevät toimet suunnataan vaikuttavaan tekemiseen, voimme saavuttaa kustannushyötyäkin. Jokainen verenpaineen itsemittaamispiste tai hyvinvointiryhmä ei kuitenkaan ole ennaltaehkäisevää toimintaa ainakaan kus­tan­nus­te­hok­kaas­sa mielessä. Siksi toivoisinkin, että tuohon paljon mainostettuun ennaltaehkäisyyn alettaisiin viimeinkin ottaa tarkennettua otetta ja miettiä nimenomaan kunkin toimen vaikuttavuutta.


Suurempi ongelma logiikassa liittyy siihen, etteivät ministerit oikein tunnu ymmärtävän terveydenhuollon realiteetteja. Erikoissairaanhoito kehittyy ja menee eteenpäin valtavaa vauhtia. Syöpälääkkeitä kehitetään, instrumentit kallistuvat ja kaupallinen sektori pitää huolen omasta menekistään. Viimeisiin elinvuosiin käytetään tutkitustikin valtaosa terveydenhuollon menoista. Ennaltaehkäisy ei tätä estä, se vain siirtää näitä vuosia myöhemmälle iälle, mikä on tietenkin kansanterveyden kannalta toivottavaa. Lopulliset, kalliitkin, hoitopäätökset ovat usein yksittäisten ammattilaisten harteilla. Kun samaan aikaan vaatimustaso kasvaa, omaiset sekä potilaat osaavat hankkia tietoa ja hoidot kehittyvät, on kustannusten kasvu myös eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa taattu. Se että eri­kois­sai­raan­hoi­don resursseja puretaan, ei vähennä tarvetta minkään vertaa.


Minulla on kahdeksan vuoden valtuustokokemus Muuramen kunnasta. Meillä on perinteisesti hoidettu terveydenhuollon menot valtakunnallisella mittarilla kus­tan­nus­te­hok­kaas­ti. Vuosittainen kipupiste on ollut toistuvat eri­kois­sai­raan­hoi­don menojen kasvut ja budjetin ylitykset. Tätä taustaa vasten ymmärrän kritiikin kalliista eri­kois­sai­raan­hoi­dos­ta. Keskussairaalan kirurgina kuitenkin tiedän, ettei rahaa ole tuuleen heiteltäväksi. Sai­raa­la­ra­ken­ta­mi­nen ja tie­to­jär­jes­tel­mä­ko­hu ovat saaneet valtaosan ilmatilasta julkisessa keskustelussa. Tämä on häivyttänyt sitä tosiasiaa, että Keski-Suomen sairaanhoitopiiri on ollut kustannustehokkain pääkaupunkiseudun ulkopuolisista piireistä. Eri­kois­sai­raan­hoi­tom­me on siis tuotettu varsin huokealla jo tähän asti. Jos halutaan mennä entistä huokeammalla, on päättäjien syytä selkeästi kertoa, minkä tasoista hoitoa keskisuomalaisille tilaavat.


Kategorisen vastakkainasettelun sijaan toivoisin tulevalta aluehallinnolta kannustusta laajaan yhteistyöhön ja ratkaisujen etsimiseen ilman lokerointia, kokonaisia hoitoketjuja tarkastellen. Joillakin alueilla pe­rus­ter­vey­den­huol­los­ta löytyy tehostettavaa, joillakin muilla sairaalapuolelta. Olemme saavuttamassa kustannuskehityksen kannalta merkittävän mahdollisuuden yhden hallinnon alle siirtyessämme. On harmi, jos ministeritasolta luodaan jonkinlaista lokeroivaa ennakkoasetelmaa, joka pahimmillaan purkaa kaiken saavutettavissa olevan hyödyn.

Kommentit

Yh­teys­tie­dot

Ville Väyrynen

ville.vayrynen@muurame.fi

040 5375615



Kam­pan­ja­tie­dot:

Kampanjatiliyhteys:

Nordea FI14 1544 3000 0973 40

Ville so­si­aa­li­ses­sa mediassa:

Facebook: @vayrynenv

Twitter: @vayrynenville75

Instagram: @vayrynenville

Copyright: Ville Väyrynen. Kaikki oikeudet pidätetään. Tietosuojaseloste.