Background
24.10.2021

Myös lääkäri hyötyy joh­ta­mis­osaa­mi­ses­ta

"Käytännön työtä tekevät yk­sit­täi­set lääkärit lii­kut­te­le­vat it­se­näi­sil­lä pää­tök­sil­lään huo­mat­ta­via summia rahaa ja tätä toimintaa vai­kut­ta­vas­ti joh­taak­seen tulee ymmärtää vähintään pe­rus­asiat ja lää­ke­tie­teel­li­set lai­na­lai­suu­det tuon pää­tök­sen­teon taustalla."


Tämä syksy sai osaltani mielenkiintoisen, motivoivan ja ennen kaikkea haastavan aloituksen. Kiitos työnantajani Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin, sain erittäin tervetulleen tilaisuuden osallistua Aalto Yliopiston järjestämään EMBA-joh­ta­mis­kou­lu­tuk­seen. Kyseessä on kahden vuoden kokonaisuus lähijaksoineen ja etäopiskeluineen. Ensivaikutelman perusteella edessä on vaativa ja erittäin työläs urakka, josta on kuitenkin hankala olla innostumatta.


Lääketieteen maailmassa, etenkään julkisella sektorilla ei johtamistaitoja ja johtajuutta ole osattu arvostaa siinä määrin, kuin näkisin tarpeelliseksi. Eteneminen johtajapolulla on rakentunut lähinnä kliinisten taitojen, kokemuksen ja ennen kaikkea tieteellisen pätevöitymisen varaan. Tieteen teon muodostuessa ainoaksi reitiksi kliinisen lääketieteen parissa rakennettavaan urakehitykseen tullaan väistämättä tilanteeseen, jossa itse tutkimuksen tekemisestä tulee itseisarvo tieteellisen laadun sijaan. Jo eri­kois­tu­mis­paik­ko­ja jaettaessa annetaan aiemmin tehdylle tutkimustyölle suhteettoman suuri merkitys ja näin ollen väitöskirjoja valmistuu kuin liukuhihnalta eri­kois­tu­mis­vai­hees­sa urakehityksen kietoutuessa kuin itsestään tutkimusmeriittien ympärille. Tilanne on johtanut siihen, että lääkäreitä on ollut hankala motivoida johtamisopintojen pariin ja tämän sektorin osaaminen on kiistatta laahannut jäljessä verrattuna yhteiskunnan muihin sektoreihin. Toisaalta tilanne ei myöskään palvele tutkimustoimintaa kokonaisuutena ja ajaa tieteellisen tutkimuksen pariin pakon sanelemana henkilöitä, joilla siihen ei motivaatio tai harrastuneisuus riitä.


Ilokseni olen hiljattain huomannut, että asenteet ovat muuttumassa. Lääkärikunta ja sairaalahallinto ovat heränneet todellisuuteen, jossa ymmärretään sekä johtamistaitojen että nimenomaan lääkärijohtajuuden merkitys. Olimme uskoakseni jo varsin lähellä tilannetta, jossa lääketieteellisten yksiköiden johtajuus olisi livennyt pääasiassa lääkäriprofession ulottumattomiin. Tilanne olisi siinä mielessä kestämätön, että lääkäreitä on erittäin hankala johtaa ilman henkilökohtaista tietämystä haasteista, vastuukysymyksistä ja kliinisen päätöksenteon perusteista. Käytännön työtä tekevät yksittäiset lääkärit liikuttelevat itsenäisillä päätöksillään huomattavia summia rahaa ja tätä toimintaa vaikuttavasti johtaakseen tulee ymmärtää vähintään perusasiat ja lääketieteelliset lainalaisuudet tuon päätöksenteon taustalla. Myös toiminnan kehittäminen uskottavasti ja pitkäjänteisesti vaatii niin sanotun lääketieteellisen yleissivistyksen omaksumisen käytännössä kaikille hallinnon tasoille edes osittain. En siis katso tarpeelliseksi miehittää kaikkia johtajapositioita lääkäreillä, kunhan lääketieteellinen osaaminen on läsnä ainakin niillä hallinnon sektoreilla, jotka vaikuttavat suoraan potilastyöhön.


Henkilökohtaisesti katson nyt alkaneen koulutuksen elintärkeäksi oman ammatillisen kehitykseni kannalta. Kirurgisessa kuplassa vuosikausia eläneenä alkaa helposti tuntea tietynlaista voittamatonta olotilaa. Osaamme asiamme ja tiedämme parhaiten, miten tätä venettä ohjataan …jne. Näköala kaventuu väistämättä ja etenkin kehitysprosesseihin käytettävät työkalut mahtuvat suhteellisen pieneen työkalupakkiin. Vaikka korostan lääkärijohtajuuden merkitystä, ei pelkkä lääketieteellinen taustakoulutus tai vuosienkaan kliininen/tieteellinen työnteko pätevöitä vastaamaan nyky-yhteiskunnan johtamistyötä kohtaan asettamiin vaatimuksiin.


Koulutus itsessään antoi vaikutelman kunnianhimoisesti, ammattitaidolla ja suunnitelmallisesti rakennetusta kokonaisuudesta. Ensimmäinen moduuli asettikin riman huiman korkealle tulevia haasteita ajatellen. Oli todella vaikuttavaa seurata muutaman päivän ajan asialleen ja alalleen omistautuneiden ammattilaisten työskentelyä ryhmätöiden, pienryhmien ja luentojen aikana syntyneissä keskusteluissa ja debateissa. Omalla suhteellisen verbaalisen ja sosiaalisen kirurgin taustallakin tunsin itseni jopa hieman ujoksi oppipojaksi, kun insinööri-/kaup­pa­tie­tei­li­jä­ar­mei­ja löi päänsä yhteen on­gel­man­rat­kai­su­teh­tä­vis­sä tai ihan tavanomaisissa lou­nas­kes­kus­te­luis­sa. Toki olen aiemminkin asian tiennyt, mutta ehkäpä on hyvä saada aika ajoin muistutus. Älykyyttä on pesiytynyt yhteiskuntaamme huomattavan laajalti myös kirurgikunnan ulkopuolelle.  Tuota kollektiivista älykkyyttä aion hyödyntää häpeilemättä seuraavan kahden vuoden ajan ja toivottavasti kehittää itseäni sitä kautta itseäni kohti tulevia johtajuushaasteita sekä ennen kaikkea käyttää omaksumiani taitoja työyhteisöni hyväksi.

Kommentit

Yh­teys­tie­dot

Ville Väyrynen

ville.vayrynen@muurame.fi

040 5375615



Kam­pan­ja­tie­dot:

Kampanjatiliyhteys:

Nordea FI14 1544 3000 0973 40

Ville so­si­aa­li­ses­sa mediassa:

Facebook: @vayrynenv

Twitter: @vayrynenville75

Instagram: @vayrynenville

Copyright: Ville Väyrynen. Kaikki oikeudet pidätetään. Tietosuojaseloste.