Tähän voit lisätä Erikoissairaanhoito on saanut uusimman sote-mallin suunnittelussa lokaa niskaansa. On annettu ymmärtää, että sinne panostetut rahat ovat olleet pois perusterveydenhuollosta. Ja nyt tuntuu olevan kova poliittinen kohina perusterveydenhuollon kunnian palauttamiseksi. Etenkin kuntatasolla kauhistellaan toistuvasti erikoissairaanhoidon budjetin ylityksiä ja esimerkiksi Keski-Suomen uuden sairaala Novan loppulaskua. Olen itsekin syyllistynyt sarkahousut jalassa valtuutetun roolissa sairaanhoitopiirin moittimiseen budjetoitujen menojen ylittämisestä.
Ymmärrän hyvin perusterveydenhuollon vahvistamisen tarpeen. Terveyskeskustyö on saatava houkuttelevaksi ja sinne tiensä löytävistä nuorista kollegoista huomattavasti entistä suurempi osuus tulee saada innostumaan tuosta varsin arvokkaasta ja monessa mielessä pitkäjänteisestä työtä. Hoitosuhteet tarvitsevat jatkuvuutta ja potilaansa aidosti tuntevia lääkäreitä. Vahvistamista suunnitellaan kuitenkin täysin vääristä lähtökohdista ja väärällä tavalla, mutta siitä ei tässä enempää. Palaan aiheeseen lähiviikkoina.
Näkisin, että viime vuosina kasvaneet erikoissairaanhoidon menot eivät ole millään lailla osoitus jonkinlaisesta eri sektoreiden välisestä nollasummapelistä, jossa erikoissairaanhoito on vienyt voiton. Mielestäni se on ensisijaisesti osoitus siitä, että vaatimustaso ja iäkkäiden potilaiden määrä on kasvussa. Erikoissairaanhoidon kysyntä kasvaa väestön ikääntyessä ja hoitomenetelmien kehittyessä. Se on väistämätöntä, eikä ole hillittävissä millään populistisilla taisteluhuudoilla perusterveydenhuollon puolesta saati sitten pelkästään paperilla tehtävillä henkilöstölisäyksillä vailla konkreettista suunnitelmaa niiden toteuttamiseksi.
Yksikanavainen rahoitus sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hallinnollinen yhdistäminen, jos siihen joskus päästään, tulee olemaan tervetullut uudistus. Tulevaisuuden kehittämisen lähtökohta ei kuitenkaan voi olla se, että jompaakumpaa lähdetään kehittämään toisen kustannuksella. Ne ovat pääosin toiminnallisesti toisistaan erillään ja itsenäisiä toimintakenttiä. Jonkin verran erikoissairaanhoidon tarvetta voidaan erilaisilla ennaltaehkäisevillä toimilla ideaalimaailmassa vähentää, mutta realistisesti ajatellen uskoisin vaikutuksen olevan varsin marginaalista. Ihmiset tulevat jatkossakin kohtaamaan entistä enemmän syöpää, sydäninfarkteja, kaatumisia, päihdehaittoja…jne. Hoitoja pystytään tarjoamaan entistä vanhemmille ja huonokuntoisemmille yhä useammin. Sinne ne rahat menevät. Elämän viimeisiin vuosiin, joihin ennalta ehkäisevillä toimilla on varsin vähän vaikutusta. Ne vain lykkäävät niitä viimeisiä vuosia entistä kauemmaksi.
Hyvin harva menestyksekkäästi hoidettu syöpä tuottaa yhteiskunnalle rahaa puhumattakaan päivystyksellisesti leikatusta ikäihmisen suolen puhkeamasta tai alkoholin aiheuttamista sairauksista. Hoitamatta jättäminen kyllä olisi kiistatta säästöä, mutta lääkärin etiikka on hankala taivuttaa tällaiseen ajatteluun, eikä se luonnollisesti tule kysymykseen.
Terveydenhuollon tehtävänä on tuottaa terveyttä ja hyvinvointia, ei taloudellista tuottoa yhteiskunnalle. Jokaisella annetulla hoidolla on kustannuksensa. Kuntien ja yhteiskunnan tuleekin nyt ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja kertoa meille, mitä he toivovat ja mitä meiltä vaaditaan. Minkä tasoista terveydenhuoltoa halutaan julkisin varoin tarjota? Kenelle ja millä hinnalla? Kyllä me sen järjestämme, kunhan sisällöstä sovitaan yhdessä. Jos jatkamme sote-kokonaisuuden ympärillä entisen tyylistä poliittis-ideologista hippaa ja aidosti luulemme erikoissairaanhoidon resurssien kiristämisen , erilaisten hyvinvointiryhmien sekä 7vrk:n hoitotakuun pelastavan terveydenhuoltomme, olemme muutamassa vuodessa todella suuressa pulassa.
Ville Väyrynen
ville.vayrynen@muurame.fi
040 5375615
Copyright: Ville Väyrynen. Kaikki oikeudet pidätetään. Tietosuojaseloste.