Hallituksen luottamuksesta äänestettiin tänään muun kohinan varjossa ja pääsemme kesäloman jälkeen toden teolla toteuttamaan tuota rohkeaa, tulevaisuuteen katsovaa ja vastuullista ohjelmaa. Tiedonantokeskustelu kulki salissa ennakoituja polkuja kolme kokonaista päivää. Keskustelun aikana haettiin jo asemia tulevan syksyn työskentelyyn. Keskustan ja vasemmistopuolueiden retoriikassa oli omat hienoiset eronsa, Keskustan yrittäessä ainakin ajoittain irti vasemmistoleimastaan.
Vasemmiston työllisyystoimiin kohdistuva kritiikki oli kovaa ja odotettua. Näitä kuvailtiin kyykytykseksi, potkulaeiksi ja työntekijöitä sortaviksi. Itselleni jäi kuva, että vasemmalla nähdään työntekijän suurimpana vihollisena porvarihallituksen sijaan suomalainen yrittäjä. Tosiasia kuitenkin on, että pyrimme nyt tekemän niitä työmarkkinalinjauksia, mihin muissa pohjoismaissa on päästy jo 90-luvulla. Työllistäminen ja työnteko ovat ainoa keino pitää huolta hyvinvointipalveluistamme sekä kilpailukyvystämme, ei suinkaan tulonsiirrot ja kannustinloukut.
Velkasuhteemme on pahasti pakkasella muihin pohjoismaihin verrattuna ja suunta todella huolestuttava. Velkaantumistahtimme on kestämätön, eikä se hidastu, kuin vaikuttavin työllisyystoimin. Käydyistä keskusteluista jäi vaikutelma, että oppositiolla on tämän suhteen lasi puolityhjänä. Se, missä hallitus näkee mahdollisuuden työllistää, näkee vasemmisto tilaisuuden kyykyttää. Pidän tätä hieman arveluttavana juuri kun tarvitaan positiivista otetta tulevaisuuteen ja uskoa suomalaiseen työntekoon sekä yrittäjyyteen.
Toinen turhauttava piirre keskusteluissa oli sekä keskeltä että vasemmalta toistunut paikkaansa pitämätön väite 1,5 miljardin euron soterahoituksen leikkauksesta. Tämän vuoden rahoitus hyvinvointialueilla on 23 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön ennuste vuodelle 2027 on 29 miljardia, jos mitään toimenpiteitä kulujen hillitsemiseksi ei tehdä. Hallitus aikoo leikata tuosta noususta 1,5 miljardia euroa. Nykytilanteeseen verrattuna rahoitusta siis lisätään 4,5 miljardia euroa hallituskauden aikana, eikä leikkauksia ole tulossa.
Kun nykyiset oppositiopuolueet SDP ja Keskusta aikoinaan rakensivat rakkauslastaan hyvinvointialueiden muotoon, he vannoivat kustannuskasvun hidastamisen nimeen. Nyt, kun nousuksi on ennustettu täysin kestämätön kuusi miljardia euroa neljässä vuodessa, he tyytyvät siihen ja tuomitsevat toimenpiteet nousun loiventamiseksi vastuuttomia. En voi ymmärtää tätä logiikkaa.
Hallitusohjelma on kunnianhimoinen. Sen toteutuminen vaatii onnistuneita työllisyystoimia ja karkaavien sotekustannuksien hillintää. Edelliseen ohjelmassa on konkreettiset suunnitelmat, mutta jälkimmäisen suhteen hyvinvointialueilla on paljon valtaa. Syksyllä alkaa palvelustrategioiden suunnittelu ja silloin alueilta kaivataan ennakkoluulotonta rohkeutta. Jokainen kivi tulee kääntää. Toiminnan tulee olla vaikuttavaa, hyvin johdettua ja kaikki soteuudistuksen luomat mahdollisuudet on käytettävä hyväksi.
Alueiden velvollisuus on myös häivyttää kuntarajat mielestään. Juuri kuntapohjaisesta järjestelmästä haluttiin luopua ja luoda jotain uutta. Alueiden tulee katsoa itseään rohkeasti kokonaisuuksina, eikä antaa tilaisuutta kustannusvaikuttavuutta syövälle siltarumpupolitiikalle. Jos tässä onnistutaan, on hallituksen antamaan raamiin kaikki edellytykset päästä.