”Kuuden vuoden kuluttua, pölyn laskeuduttua, voi olla jälleen aika tutulle ja turvalliselle”
Tiistaina 14.6. Keski-Suomen hyvinvointialueen valtuusto tekee toistaiseksi merkittävimmän ja kauaskantoisimman päätöksensä. Hyvinvointialuejohtajan valinta on edennyt vaiheeseen, jossa aluevaltuusto pääsee valitsemaan mieleisensä kipparin tuleville vuosille. Hallitus esitteli valtuustolle kaksi ”kärkiehdokasta”, joiden kesken lopullinen kisa käytäneen. Valitulla on edessään kuuden vuoden määräaikainen rupeama hyvinvointialueen kannalta erityisen merkityksellisen käynnistysvaiheen aikana.
Johtamisen kannalta eteen tulee täysin uudenlainen tilanne. Hyvinvointialue on vasta rakennus- ja käynnistysvaiheessa. Se tulee toimimaan yli 11 000 henkilön työnantajana, operoimaan noin miljardin euron vuosibudjetilla sekä yhdistämään organisaatioita, jotka ovat maassamme perinteisesti toimineet itsenäisinä yksikköinään. Nyt yhdistetään erikoissasairaanhoito, perusterveydenhuolto, pelastustoimi, sosiaalihuolto ja tätä kautta myös osa kuntien hallinnollista toimintoa yhdeksi jättimäiseksi kokonaisuudeksi. Vastaavasta uudistuksesta ei Suomessa tai ymmärtääkseni maailmaltakaan ole kokemuksia. Muutos tulee olemaan valtava ja kaikkien osallisten viranhaltijoista luottamushenkilöihin tulee varautua yllätyksiin sekä olla valmiina omaksumaan valtavat määrät uutta suhteellisen lyhyessä ajassa.
Johtajavalinnan ympärillä on keskusteltu aika ajoin substanssiosaamisesta tai sen puutteesta. Jostain syystä tunnutaan ajattelevan, että esimerkiksi laaja-alainen sote-puolen kokemus olisi johtajalle välttämätöntä. Samoin kuin tausta julkisen sektorin johtajapositioista. Näin varmasti olisikin, jos hakisimme jälleen uutta sairaanhoitopiirin johtajaa jatkaen vanhalla turvallisella organisaatiorakenteella. Siinä tilanteessa meille olisi selvää, mikä edessä odottaa ja voisimme pitää vanhoja rakenteita sekä toimintamalleja yllä korkeintaan pieniä korjausliikkeitä tehden. Sairaanhoitopiireistä ja niiden johtamiskulttuureista on löydettävissä kymmenittäin referenssejä vuosien varrelta, joten johtajarekry olisi helpohkoa haarukoida tutuin sekä turvallisin askelmerkein vailla pelkoa merkittävistä muutoksista totuttuun.
Nyt edessä on kuitenkin suuri tuntematon. Rahoituspohja on tiukoissa raameissa, organisaatiokaavio hakee vasta muotoaan, palveluverkkoa ei ole juuri valmisteltu ja nykytilanteessa edes työvoiman saatavuudesta ei ole takeita. Neljän eri organisaation hallinnollinen yhdistäminen on myös itsessään valtava urakka. Kaikella kunnioituksella substanssiosaajia kohtaan, se yksinään ei riitä. Tarvitaan rohkeaa uudistamisosaamista, kykyä katsoa eteenpäin, suurten kokonaisuuksien hallintaa, erinomaisia henkilöstöjohtajan taitoja sekä vankkaa talousosaamista. Monialainen johtamiskokemus on eduksi, samoin kuin laajat verkostot niin yksityiselle kuin julkisellekin puolelle. Kansainväliset verkostot ja kustannusvaikuttavuuden kunnioittaminen ovat niin ikään keskiössä. Sote-sektorin ammattilaisista ainoastaan yliopistopiirien johtajat ovat saaneet kokemusta edes lähimain tämän suuruisten organisaatioiden johtamisesta. Hekin hieman kapeammalta kokonaisuudelta kuin nyt muodostettavilta alueilta.
Hyvinvointialue tarvitsee ennakkoluulotonta ja rohkeaa johtajaa viemään miljardikokonaisuutta kohti täyttä toimintakapasiteettia. Nyt jos koskaan kaivataan myös sote-sektorille raikasta, dynaamista ja laatikon ulkopuolelta ajattelevaa johtajaa. Valmista pakettia johdettavaksi ei ole tarjolla. Ei tuttua ja turvallista liikkuvaa laivaa, johon suoritetaan vain vahdin vaihto. Sote-johtajuus ei ole tämän kierroksen ydin. Tarvitsemme rohkeaa oppimiskykyistä uudistajaa, joka käynnistää massiivisen organisaation, yhdistää toiminnot, laittaa laivan liikkeelle ja ennen kaikkea asettaa kurssin. Meillä on todellinen tilaisuus remontoida, uudistaa ja kehittää järjestelmäämme. Tuon tilaisuuden hyödyntäminen vaatii uuden tyyppistä johtajaa ja johtajuutta. Kuuden vuoden kuluttua, pölyn laskeuduttua, voi olla jälleen aika tutulle ja turvalliselle.